Eilen käytiin lappalaiskoiraporukalla tekemässä jälkiä. Metelle tallasin hieman aikaisempia pidemmän ja loivia kaaria. Mette jyräsi aluksi aika voimakkaasti, oli suunnilleen sormet verillä.. Loppua kohti rauhoittui ja teki nätisti hommia. Pari hukkkaa (?) tuli ja ylimääräistä pyörimistä, jatkoi kuitenkin itse ja hukatessaan jäljen alkoi piippaamaan ja hätääntyi suuresti. Motivaatio jäljestämiseen vaikuttaisi olevan kohdillaan :). Jaavalle tallasin suoran jäljen. Jaava jäljesteli hetkittäin ihan hyvin, mutta ehti myös kuuntelemaan linnunlaulua ja pohtimaan syntyjä syviä matkalla. Lopulta oltiin muutama metri jäljestä sivussa, kun tuuli sopivasti. Ehkä Jaava seuraa sitä ihmisen hajua, sillä varmaan suurin osa makupaloista jäi jäljelle? No samapa tuo, Jaava sai tehdä hommia ja oli varsin tyytyväinen. Mikä on pääasia :)

Myrtti pääsi ajamaan verijäljen. Jäljellä ikää noin 17 h ja pituutta n. 450m ja kaksi kulmaa. Myrtti nosti jäljen hyvin, mutta eka kulma meni plörinäksi. Mentiin siitä ohi ja Myrtti vähän turhautui. Lähti kuitenkin lopulta ajamaan jälkeä oikeaan suuntaan. Otti jotain vainua ilmasta, täysin eri suunnasta. Pysähtelyä ja odottelua, heinän syöntiä ja lopulta jatkettiin jäljellä. Toinen kulma meni paremmin, merkkasi hyvin. Loppujälki näytti jo normaalille Myrtille. En tajua, että mikä siinä alkujäljessä oli? Pakko tehdä vielä yksi verijälki tälle syksylle, jos saataisiin kokonaan onnistunut suoritus. Voisi tehdä ehkä lyhyemmän ja vain yhdellä kulmalla. Ja lähes heti kulman jälkeen olisikin loppupalkka. Ehkä.