Eiliset agit meni aikasta mukavasti. Ennen treenejä tehtiin keppejä ja viimeiksi ne meni paljon paremmin. Nyt taisin vaikeuttaa vähän turhan paljon, pitäishän sen jo toisella kerralla (viikon tauon jälkeen) tietysti osata.. ;) No, itse treenit meni kyllä kivasti. Aloitettiin Aalla ja yhdistettiin A + pussi. Ekalla kerralla oli vähän hämillään, kun mentiin pussiin. Tokalla kerralla ei enää kyselty ja ihmetelty! Tehtiin vähän hyppyjuttuja ja pimeää putken päätä. Pimeät putken päät onnistui ja hyvin haki. Hypyillä menee just niin kuin miä sohlaan ja Mette ei kyllä antele anteeksi ohjausvirheitä. Jos mulla käsi ylhäällä-> Mette viilettää missä sattuu. Jos haluaisin sen suorittavan niitä esteitä siinä lähempänä, pitäisi muistaa laskea käsi alas. Mette on hyvä opettaja ja ei auta kuin katsoa peiliin, kun mennään esteiden ohi :D Pääasia kuitenkin, että menee eikä meinaa. Tätä halutaan. Miä saan opetella vaan ohjaamaan.

Jaavuskainen teki ruutua. Huhhahhei. :) En  vaan käsitä. Tyyppi tekee hyviä toistoja, mutta aina väliin ihan surkeita. Ei auta, koirahan tekee niin kuin on opetettu. Katsotaan taas peiliin ja yritetään oppia... Positiivista, ei mennyt hermot! Jaava pääsi myös korjaamaan esteitä maneesista ja voi kun toinen oli innoissaan. Ihan tohkeissaan vouhkasi, kun ajatteli pääsevänsä agiliitämään. Koska en kestänyt katsoa, sai Jaava sujahtaa putkeen ja pussiin. Ja olipa vaan onnellinen pieni koira. Jaavan mielestä agility on ehkä ihan parasta ja vielä aamulenkillä Jaava meni fleksin mitan edellä ja häntä kippuralla :D HUOM. Mummoilla pitää olla ikioma vaaleanpunainen fleksi, kun junnut joutuu kulkemaan lyhkäsissä hihnoissa. NIH.

Myrtti seuraili ja teki perusasennosta maahanmenoja. Vähän istumisia ja maahanmenoja erikseen. Ja loppupalkan saikin siitä, kun oli perusasennossa skarppina mun juoruillessa treenikavereiden kanssa. Oikeastaan aika hyvä treeni Myrtille, sille kun nuo odottelut on vaikeita. Keskittyminen herpaantuu ja motivaatio lössähtää.